Netistä löysin hauskan laskurin, josta tiedot kopioin alle:

Lääkärineuvolassa eilen: Kohdunsuu on vielä kiinni, ei kyllä enää ihan napakka. Vauva on perätilassa, syke noin 140 ja tasainen, liikkuu hyvin (vaikka pientä piti vähän herätellä), istukka on edelleen hyvin takana. Vartalon ympärys ja pään mitta antoivat viikkoja melkein 2 vähemmän (23+1 ja 24+2) kuin reisiluumitta (25+4), mutta siitä ei kuulemma tarvitse olla huolissaan kun vaihteluväli noilla kaikilla mitoilla on plusmiinus kaksi viikkoa. 

Lääkäri kysyi, tiedetäänkö onko tyttö vai poika, johon kerroin, etten rakenneultrassa nähnyt mitään jalkovälissä. Tähän lääkäri sitten totesi,  että "no en kyllä minäkään täällä mitään ylimääräistä näe". Mies kyllä suuttui, oli sitä mieltä että kysyin asiaa lääkäriltä, vaikka oli sovittu ettei kysytä...

(.): mahanympärys oli äsken mitattaessa 104 cm ja olo sen mukainen..

Ihanaa miten kesäinen sää! Ollaan oltu koko päivä ulkona, ja kumma kyllä liitoskivut ei vaivaa yhtään kun istun tuolla aurinkotuolissa, hehe. Vauva potkii tosi lujaa, mutta mietin että voiko todella reagoida jo valoon. Yritin lueskella netin raskausviikkoselostuksia, mutta ne menee vähä ristiin tuon sikiön näkökyvyn kehittymisen ajankohdan suhteen. Ehkäpä tämä tapaus jo tajuaa, kun yhtäkkiä tulee tosi valoisaa?

Itselläni on nyt ihan selvästi alkanut, osaltaan myös kevätkesän takia, pesänrakennusvietti viedä kaikki ajatukset. Sata projektia kotona kesken, ja keksi lisää koko ajan. Tänään sain päähäni että vauvan kehto pitää kasata ja vaunujen ratasosan tilalle vaihtaa jo vaunukoppa! No se kehto on siis tiellä varastossa koko ajan, ja rattaita ei ole kuopus tarvinnut koko talvena, joten kummatkin voisi ihan hyvällä syyllä toteuttaa. Mutta ukkokulta päätti sitten alkaa rakentamaan etuovelle yhtä lisäporrasta ("että tästä pääsee vaunujen kanssa"), ahdistui niin kovin siitä että vauvan tavaroita pitäisi jo kaivella esille... No ihan hyvä juttu tuokin rakentelu, siina on todella aika korkea pudotus:-)

Täällä ihmetellään, että mikä tanssija tai jalkapalloilija tuolla mahassa oikeen mahtaa kasvaa; potkut näkyvät ihan selvästi vaikka istuisi monen metrin päässä musta! Ja mahaan sattuu aika tavalla kun vaavi päättää aloittaa jumpan. No ihan kiva kyllä näin kuin että pitäis olla huolissaan liikkeiden vähyydestä.

Tällä viikolla olen nukkunut tosi huonosti, osin liitoskipujen takia, mutta suurelta osin vanhan tuttuni takia; suonenvedot ovat alkaneet:-(

Sanoin jo eilen työkavereille etten tule huomenna töihin. Onneksi kommentit oli tyyliin "aika kauan jaksoitkin ilman poissaoloja", meillä kun on töissä ihan täys kaaos kun niin vähän väkeä.... Mutta yritän pitää mielessäni, ettei siitä tarvitse silti potea huonoa omaatuntoa kun olen poissa, se on vaan mun ja vauvan etujen ajattelemista nyt - on vaan aika vaikeaa pitää tuo ajatus kirkkaana koko ajan..

Vihdoin oli oikea terkkari paikalla, ja minulla heti parempi mieli. Tämä täti on kokenut ja ei turhaan sano mitään. Luotti siihen, että tiedän itse vointini ja sanoi että apua saan pyytämällä.

HB mitattiin ja saan lukeman vasta huomenna (jos muistan soittaa soittoajalla sen, eli voi olla että en saa...). Verenpaine oli 108/64, eli matalalla mennään, mutta parempi siellä kun korkealla. Asialle ei voi mitään kun on mun ominaisuus, joten hiumauksen kanssa pitää vaan opetella elämään.. Sf-mitta oli 22 tai 23 eli yläkäyrälle taas piste piirtyy hienosti, kuten aiempienkin lasten osalta.

Painoa on nyt tullut ekasta kerrasta 10 kiloa lisää, mutta onneksi täti ei tehnyt siitä numeroa kun kerroin, että edellisistäkin tullut melkein 30 kg kummastakin, jotka sitten imetetty pois;-) Edellisestä mittauksesta lisäystä oli 5 kiloa (siis rv 16->rv 22)!

Vauvan sydänäänet kuunneltiin, ei vikaa. Lukemaa ei mainittu, mutta eipä sillä niin väliä.

Uskomatonta, mutta: rakenneultrassa lääkäri merkkasi neuvolakorttiin päivän (siis 1 pv) aikaisemman la:n kuin neuvolassa oli laskettu, ja se nyt sitten vaihdettiin viralliseksi lasketuksi ajaksi:-D (edellisillä kerroilla ultra heittänyt melkein viikon eri suuntiin, eikä ikinä neuvolassa suostuttu vaihtamaan lasketun ajan päivää..)

Liitoskivuista taas oli puhetta; terkka sanoi että hänen mielestään pitää hakea sairaslomaa vaan sitten kun ei pysty olemaan toissä, ja näin olen sen itsekin jo päättänyt.

Seuraava "neuvola" on sitten lääkärikäynti, rv 26+ omalla lääkärilläni. Sen jälkeen on vuorossa taas ihana sokerirasitus, pläh.

Meillä on äippäpoli ja neuvola kummatkin kiinni heinäkuun, joten keskussairaala ja päivystävä terveyskeskus palvelee.. Eipä kovin kiva juttu, pitää vaan toivoa, ettei mitään ongelmia tule.

Me ollaan nyt vauvan kanssa mukana jo kahdessa eri tutkimuksessa:-D Mutta eipä tuo haittaa, on ihan mukavaa olla hyödyksi, niistä tutkimuksista ei nyt kuitenkaan niin suurta vaivaa ole.

Ollaan nyt loman aikana käyty M:n kanssa nimikeskustelua, ja vaikeaa on, jälleen, löytää sellasta, joka oikeasti on kummankin mielestä kiva. No onneksi on vielä runsaasti aikaa miettiä...

Pitäisi ruveta tosissaan suunnittelemaan pihan rakentamista ja valaistusta (meillä siis uusi talo ja rakentamaton piha, jotta sen saisi edes johonkin kuntoon enne syksyä. Selkä vaan vihoittelee heti kun tartun lapionvarteen.. Ja työnjohtajana ei aina ole niin kivaa.

Vauvalla on jo selvä unirytmi; hän nukkuu aamupäivällä, kahvitunnin ja lounaan välillä, sekä iltapäivällä lounaan jälkeen. Kolmas selkeä uniaika on illalla ruoan jälkeen, siis aina kun isommat lapset haluaisivat silitellä vauvaa ja jutella hänelle.. Hereillä hän on aina automatkoilla (työmatkoilla) sekä juuri ennen ja jälkeen ruoka-ajan:-)

Olimme talvilomareissulla Vaasassa, Tropiclandiassa. Oli ihanaa lillua kylpylän kuumassa vedessä, ja isommat lapsetkin pääsivät vedessä peuhaamisen makuun. Olo oli vedessä ihanan kevyt, ja mielessäni tein hyviä lupauksia noudattaa jatkossa lääkärin ohjetta käydä uimassa. Ajomatka Vaasaan on vaan tosi pitkä, ja olinkin ihan kipeä eilisen illan ja tänään on ollut aika tuskainen olo myös:-(

M ei halunnut edelleenkään tietää kumpi on tulossa, joten lääkäri ei sitä kertonut sitten. Mutta ei siellä jälkovälissä mitään ollut... Eikä näy vaikka kuinka sitä kuvaa tiiraan. Joten päätin, että odotan tyttöä:-) Sillä selittyisi ainakin alkuraskauden pahat olot ja kaikki nämä finnit ja kiukuttelut;-)

Lääkäri oli ihanan puhelias mieslääkäri. Hän opetti samalla toista lääkäria (tai hoitajaa, en ole varma) ultraamaan. Kertoi koko ajan siis ääneen mitä ruudulla näkyy, ja kävivät virallisen listan kanssa läpi kaiken mitä rakenneultrassa kuuluu tarkistaa. Kerrankin me miehen kanssa tajusimme, mitä siinä katsotaan ja tarkistetaan!