Äitienpäivä ei ole mun lempipäivä, joten ei siitä sen enempää..

Netistä löysin hauskan laskurin, josta tiedot kopioin alle:

Hedelmöitys tapahtui noin:
23.11.2008
Sydän alkaa lyödä:
18.12.2008
Alkio alkaa liikkua:
11.1.2009
Alkiosta tulee sikiö:
18.1.2009
Kaikki sisäelimet muodostuneet:
18.1.2009
Keskenmenon riski pienenee:
1.2.2009
Ultraääni:
1.2.2009
Pahoinvointi vähenee:
8.2.2009
Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa):
15.2.2009
Sikiö nielee ja pissaa:
1.3.2009
Sikiön liikkeet tuntuvat:
15.3.2009
Sikiölle kehittyy unirytmi:
29.3.2009
Sikiö alkaa kuulla:
19.4.2009
90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:
17.5.2009
Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:
21.6.2009
Äitiysloma alkaa:
14.7.2009
Laskettu aika:
16.8.2009

Eli siis aika pitkällä jo tosiaan mennään! Ihanaa, mutta siltikään en osaa nauttia vielä täysin. Olen tullut siihen tulokseen, että lähipiirin tuen puuttuessa en voikaan nauttia täysin rinnoin.. Ja se on aika epäreilua, koska lähipiirin kurjat kokemuksethan ei tietenkään ole mitenkän mun syytä. Yritän ymmärtää ihmisiä, mutta joskun olisi ihan mukavaa, jos homma toimisi myös toisinpäin.

Siivosin eilen pitkästä aikaa, siis oikein imuroin ja pyyhin ja puunasin. Tähän tietenkin syynä kiukkupuuska, mutta siivosin kuitenkin. Yö menikin sitten kipuillessa, sekä fyysisesti että henkisesti. Tänä aamuna vauva on ollut aika hiljainen, lukuunottamaatta yhtä suurta molskausta; luulin jo että kääntyi perätilasta raivotarjontaan, mutta kyllä sen jälkeen on potkinut samoille seuduille kuin ennekin. Joten taisi olla vain kuperkeikka!